Mitä isot edellä, sitä pienet perässä – päästörajoitukset ulottuvat pian myös pieniin polttolaitoksiin

Viime vuosikymmenen aikana Suomessa on otettu merkittäviä harppauksia kohti fossiilivapaata lämmöntuotantoa sähköistämällä tuotantoa ja lisäämällä biomassan käyttöä. Viimeisin merkittävä käänne nähtiin, kun energiayhtiö Helen Oy ilmoitti sulkevansa viimeisenkin kivihiilivoimalansa 1.4.2025 [1]. Jatkossa kaukolämpöä tuotetaan esimerkiksi sähkökattiloiden, lämpöpumppujen ja vuonna 2022 valmistuneen Vuosaaren biolämpölaitoksen avulla [2]. 

Tällaiset suuret, vähintään 50 megawatin polttolaitokset ovat jo pitkään olleet Euroopan unionin suuria polttolaitoksia koskevan sääntelyn (Industrial Emissions -direktiivin [3] sekä BAT- ja BREF-määritysten [4]) piirissä. Nyt sääntely laajenee kansallisesti myös pienempiin laitoksiin. 

Alle 50 megawatin laitoksille päästöjä ohjaava sääntely on esitetty EU-tasolla MCP-direktiivillä [5] ja Suomessa kansallisesti PIPO-asetuksella, eli Valtioneuvoston asetuksella keskisuurten energiantuotantoyksiköiden ja -laitosten ympäristönsuojeluvaatimuksista (1065/2017). Asetus keskittyy laitosten hiukkas-, typenoksidi ja rikkidioksidipäästöihin, ja siinä määrätyt päästörajoitteet ovat astuneet voimaan tämän vuoden alusta teholtaan 5–50 megawatin kokoisille polttolaitoksille. Sääntelyn tavoitteena on vähentää haitallisten yhdisteiden pääsyä ilmaan ja parantaa ilmanlaatua, mikä on tärkeä askel kohti kestävämpää energiantuotantoa. 

Asetuksen viimeisenä, 1.1.2030 voimaan astuva päästörajaus koskee polttoaineteholtaan 1–5 megawatin kokoisia laitoksia, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. 

1.Polttotekniikka ja polttoaine ratkaisevat 
Päästöjen määrä riippuu vahvasti siitä, millä polttotekniikalla ja millä polttoaineella laitos toimii. Esimerkiksi kiinteitä polttoaineita kuten puuta tai turvetta käyttävät laitokset tuottavat enemmän hiukkaspäästöjä kuin kaasulaitokset. PIPO-asetuksessa nämä erot on huomioitu erilaisina päästörajoina eri laitostyypeille. 

2.Käyttöaika vaikuttaa rajoihin 
Myös laitoksen vuotuinen käyttöaika vaikuttaa sovellettaviin rajoihin. Satunnaisesti käytettävät varavoimalaitokset saavat hieman lievemmät rajat kuin jatkuvassa käytössä olevat yksiköt, sillä niiden kokonaispäästöt ovat pienemmät. Kuitenkin myös nämä laitokset joutuvat täyttämään asetuksen ympäristönsuojeluvaatimukset. 

Polttolaitosten omistajien on viimeistään nyt aika selvittää, kuuluvatko omat alle 5 megawatin laitokset uuden asetuksen piiriin. Jos ne eivät vielä ole olleet osa aiempaa sääntelyä, on syytä arvioida mahdolliset toimenpiteet hyvissä ajoin. Tämä voi tarkoittaa investointeja esimerkiksi savukaasunpuhdistustekniikkaan tai muutoksia lämmöntuotannon kokonaisuuteen. 

Rejlersin asiantuntijat auttavat laitosten omistajia selvittämään, mikä on teknisesti ja taloudellisesti paras ratkaisu uuden sääntelyn vaatimuksiin. Näin voidaan varmistaa paitsi asetusten noudattaminen myös puhtaampi ja kestävämpi energiantuotanto tulevaisuudessa. 

Kirjoittaja Jaakko Tamminen työskentelee Rejlersillä teknisenä liikkeenjohdon konsulttina. Jaakolla on monipuolista kokemusta energiasektorin vähäpäästöisten ratkaisujen ja uusien hankkeiden edistämisestä.

Lähteet: 

[1] https://www.helen.fi/uutiset/2025/helenin-viimeinen-kivihiilivoimala-sammuu-salmisaaressa-paattaen-hiilen-aikakauden  

[2] https://www.helen.fi/tietoa-meista/energia/lampo-ja-jaahdytys 

[3] https://eur-lex.europa.eu/legal-content/en/TXT/?uri=CELEX%3A32010L0075

[4] https://eippcb.jrc.ec.europa.eu/reference/large-combustion-plants-0 

[5] https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX:32015L2193