Maalämpö kehittyy – syvät lämpökaivot laajentavat teknologian mahdollisuuksia

Maalämpö on jo pitkään ollut kiinteistökehittäjien ja -sijoittajien suosima lämmitysmenetelmä etenkin uusissa kiinteistöissä. Sopivissa käyttökohteissa se on kustannustehokas ja ilmaston kannalta suotuisa vaihtoehto, joka nostaa kiinteistön arvoa. Maalämpö ei ole kuitenkaan soveltunut suuriin lämmityskohteisiin tai tiiviisti rakennetuille alueille, pääosin koska lämpöä on tuotettu matalilla, noin 200–500 metrin porakaivoilla, joilla lämmöntuotanto on rajallinen. Tämän vuoksi suuremmissa lämmityskohteissa maalämpö on edellyttänyt isoa maa-alaa, jotta riittävä määrä lämpökaivoja on voitu porata lämmön keräämiseksi. 

Tilanne on muuttumassa porausteknologian kehityksen ja osaamisen kasvun myötä. Nykyäänkin käytössä olevat porausteknologiat mahdollistavat syvemmät, kilometrien syvyiset kaivot. Niistä saadaan kerättyä enemmän lämpöä, jolloin maa-alaa tarvitaan vähemmän. Maalämpö nousee siksi varteenotettavaksi ratkaisuksi ympäristöystävälliseen lämmitykseen niin tiiviissä kaupunkiympäristössä, teollisuudessa, kaukolämmön tuotannossa ja kausivarastoinnissa kuin uusissa aluelämpöratkaisuissa.  

Syväporausteknologiaan liittyy kuitenkin yhä teknisiä ja taloudellisia riskejä. Syvempien kaivojen toteutus kallioperän vaihtelut huomioiden vaatii myös erityistä suunnitteluosaamista. Maalämpöratkaisujen kannattavuus vaihtelee, ja kustannustehokas hintataso on osoitettava pilottikohteissa. Suomessa syviä maalämpökaivoja on hyödynnetty esimerkiksi Salossa lämmön varastoinnissa ja Espoon Finnoon tiiviisti rakennetun asuinalueen lämmityksessä. Suomen tähän mennessä syvimmän kiinteistökohtaiseen lämmityskäyttöön suunnitellun maalämpökaivon odotetaan valmistuvan Helsingin Laakson sairaalakiinteistöön syksyn 2025 aikana.  

Maalämpöjärjestelmä on suuri investointi, mutta sen käytönaikaiset kustannukset ovat maltilliset kilpaileviin lämmitysmuotoihin verrattuna. Maalämpö tarjoaa esimerkiksi perinteiseen kaukolämpöön verrattuna enemmän mahdollisuuksia optimointiin, sillä lämpöpumppuja voidaan hyödyntää myös sähkömarkkinoilla ohjaamalla käyttöä edullisemmille tunneille sekä tukemaan sähköverkon tasapainoa. Isoissa kiinteistöissä myös kaukolämpö-maalämpö-hybridit voivat tuoda kustannushyötyjä – toisaalta mitä monimutkaisempia järjestelmiä rakennetaan, sitä enemmän niiden optimaalinen käyttö vaatii kuitenkin osaamista niin suunnitteluvaiheessa ja käyttöönotossa kuin käytön aikana.   

Maalämpöalan liiketoimintamallit ovat murrosvaiheessa. Perinteisten toimijoiden rinnalle on jo noussut uusia, jotka tarjoavat maalämpöä palveluna. Tämä helpottaa maalämpöön siirtymistä: asiakkaan ei tarvitse investoida järjestelmään, vaan investoinnista ja järjestelmän tehokkaasta käytöstä vastaa toimittaja, jolta asiakas ostaa lämpöenergian. Malli muistuttaa siis perinteistä kaukolämpöä, mikä tekeekin näiden kahden vaihtoehdon keskinäisestä kaupallisesta vertailusta asiakkaalle selkeämpää. Lisääntyneet investoinnit maalämpöalalle viittaavat siihen, että myös sijoittajat uskovat alan suotuisaan tulevaisuuteen.